Historiikki

Suomen Valimoteknisen Yhdistyksen historiaa sekä valimotoimialan merkittäviä merkkipaaluja

Suomen Valimotekninen Yhdistys perustettiin vuonna 1947 Suomen Valimomiesten Liiton nimellä. Tärkein syy perustamiseen oli tarve ammattitaidon kohottamiseen, jotta sotakorvausten ja jälleenrakennuksen kovista haasteista selvittäisiin. Muutaman valveutuneen henkilön aloite johti hyviin tuloksiin.

Yhdistyksen tarkoitus pähkinänkuoressa

Yhdistyksen tarkoitus määriteltiin ensimmäisissä säännöissä seuraavasti: "Liiton tarkoituksena on esitelmillä ja keskusteluilla vaikuttaa ammattikunnan kohottamiseksi sekä tietopuolisesti että käytännöllisesti, edistää ja valvoa sen jäsenten ja ammatin etuja sekä koettaa ylläpitää terveitä olosuhteita niissä valimoissa, joiden palveluksessa on liiton jäseniä."

Nykyiset säännöt ilmaisevat saman ajatuksen seuraavasti: "Yhdistyksen tarkoituksena on valimotekniikasta kiinnostuneiden yhdistäminen sekä valimotekniikan ja valunkäytön edistäminen teknologia, ihminen ja ympäristö huomioonottaen. Tarkoituksen toteuttamiseksi yhdistys järjestää kokouksia , esitelmätilaisuuksia, opintomatkoja ja kursseja sekä harjoittaa julkaisutoimintaa."

Perustamisen alkuhetket

Helsingissä pidettiin 15.6.1946 kokous, jossa oli pöytäkirjan mukaan insinöörejä ja mestareita 54 kpl edustaen eri valimoita. Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin valumestari Kalle Kuulas Rauta- ja Metalli- valimo Suomesta ja sihteeriksi insinööri Eugen Autere Högforsin Tehtaalta. Puheenjohtaja tiedusteli kokouksen osanottajilta, katsottiinko valimomiesten yhdistyksen perustaminen tarpeelliseksi. Kysymykseen saatiin keskustelun jälkeen myönteinen vastaus ja päätettiin valita 5-henkinen toimikunta asiaa valmistelemaan.

Toimikunnan puheenjohtajaksi valittiin Kalle Kuulas ja sihteeriksi Eugen Autere. Jäseniksi valittiin insinööri Georg HeIlén Wärtsilä- Yhtymästä, valumestari Onni Salminen Tampellasta ja valumestari Yrjö Reunanen Porin Konepajasta. Kokouksessa päätettiin, että yhdistys voisi toimia samaan tapaan kuin Sveriges Gjutmästareförbundet, jonka säännöt oli suomennettu ja jaettu kokouksen osanottajille.

Syyskuun 22. päivänä 1946 pidettiin "Suomen valimoissa toimivien insinöörien ja työnjohtajien" uusi kokous, jossa sääntöehdotus hyväksyttiin. Yhdistyksen nimeksi tuli Suomen Valimomiesten Liitto - Finlands Gjuterimannaförbund. Nykyiseen muotoonsa Suomen Valimotekninen Yhdistys -Finlands Gjuteritekniska Förening yhdistyksen nimi muutettiin vuonna 1964.

Yhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Georg Hellén, varapuheenjohtajaksi Kalle Kuulas ja sihteeriksi Eugen Autere.

Oikeusministeriö vahvisti säännöt 17.3.1947. Sen perusteella vuotta 1947 pidetään yhdistyksen perustamisvuotena.

Syyt yhdistyksen perustamiseen

Yhdistyksen syntysanojen lausujana pidetään Rauta- ja Metallivalimo Suomen johtajaa, B.M.Lehtosta. Hänen poikansa, teollisuusneuvos Yrjo M. Lehtonen uskoo, että tärkeimpänä syynä yhdistyksen perustamiseen oli tarve ammattitiedon ja -taidon kohottamiseen valimoalalla, jotta sotakorvaustoimituksista selvittäisiin. Ellei selvittäisi, oli pelättävissä, että Suomen käy huonosti. Sotakorvausten aikana jouduttiin metalliteollisuuden tuotantoa voimakkaasti laajentamaan ja tekemään paljon sellaista, mitä ei oltu koskaan aikaisemmin tehty.

Neljä yhdistyksen puheenjohtajaa, Risto Rintala, Ernst Alander, Georg Hellén ja Kosti Alanko tutustumassa Pietarsaaren konepajaan DI Arno Sarasteen opastuksella 17.5.1958.

Valimoteknikkokoulutus käynnistetään

Valimoteollisuuden laajentuessa tarvittiin uusia työnjohtajia ja työnsuunnittelijoita. Syksyllä 1947 yhdistyksen hallitus kääntyi Suomen Metalliteollisuusyhdistyksen valimokomitean puoleen, joka vastasi nykyistä MET:in Valimoiden toimialaryhmää, pyynnöllä saada aikaan valimoteknikkokoulutusta jossakin teollisuuskoulussa, kuten teknillisiä kouluja siihen aikaan kutsuttiin. Pyyntö johtikin nopeasti tulokseen. Ensimmäinen valimoteknikkokurssi aloitti Turussa v. 1948 ja valmistui keväällä 1951.

Oma lehti valimomiehille

Yhdistyksen ja sen osastojen kokouksissa pidettiin alusta alkaen esitelmiä valimoteknisistä aiheista. Valimoteknisen tiedon levittämisessä koettiin suureksi puutteeksi, ettei suomenkielistä valimoteknistä aineistoa juurikaan ollut.

Ainoa tiedon lähde oli johtaja Lehtosen toimesta saksankielestä vuonna 1945 suomennettu 127-sivuinen Fettweiss-Freden Valajan kirja.

Yhdistyksen johtokunnassa keskusteltiin oman lehden perustamisesta, mutta sitä pidettiin taloudellisesti liian suurena riskinä. Asia sai vauhtia johtokunnan kokouksessa 13.4.1948. Pöytäkirjassa kerrotaan seuraavaa: "Läsnä olivat ins. Hellén, työnjohtaja Kuulas ja Salminen sekä sihteeri ins. Autere. Lisäksi kokoukseen oli saapunut ylimääräisenä johtaja Lehtonen." Pykälässä 3 mainitaan: "Johtaja Lehtonen tarjoutui toimittamaan julkaisun omalla vastuullaan, minkä tarjouksen johtokunta kiitollisuudella hyväksyi.

Valimomiesnumerot Konepajamies-lehdessä

Fuusiosopimuksen mukaisesti Konepajamies ryhtyi vuodesta 1955 alkaen julkaisemaan kaksi valimomiesnumeroa vuosittain, jotka jaettiin kaikille SVY-FGF:n jäsenille. Yhdistys puolestaan asetti lehden käyttöön kaksi erikoistoimittajaa: Gunnar Heikkilän ja Veijo Kaskelan. Jälkimmäisen siirryttyä Valmetin Brasilian tehtaille vuonna. 1957, tuli hänen tilalleen Paavo Tennilä vuoden 1958 alusta lukien. Erikoistoimittajien tehtävänä oli huolehtia siitä, että valimomiesnumeroihin riitti aineistoa.

Vuonna 1972 Suomen Metalliteollisuusyhdistys, nykyinen MET, luovutti Konepajamiehen kustantamisen Insinöörilehdet Oy:lle, vaikka pysyikin lehden julkaisijana. Kymmenen vuotta myöhemmin, vuonna 1982 valimomiesnumeroiden ilmaisjakelu kaikille SVY-FGF:n jäsenille kävi Insinöörilehdet Oy:lle ylivoimaisen raskaaksi. Konepajamiehen levikki ei ollut noussut toivotulla tavalla markkinointiponnistuksista huolimatta ja toisaalta SVY-FGF:n jäsenmäärä oli kohonnut fuusiosopimuksen ajan 360:sta yli 1000:een.

Organisaation muutoksista huolimatta yhteistyö Konepajamiehen, sittemmin MetalliTekniikan ja valimomiesten välillä jatkui 1990 luvulle saakka. Vuodesta 1983 Gunnar Heikkilän tilalle lehden valimoasiantuntijaksi tuli professori Jouko J. Vuorinen. Kolmanneksi valimoasiantuntijaksi tuli vuonna 1994 dipl.ins. Ossi Levander. SVY-FGF perusti oman jäsenlehden, Valimoviestin, vuonna 1985. Voitaneen todeta ympyrän sulkeutuneen.

Yhdistyksen jäsenet ekskursioilla

Suomen valimoammattilaisten yhteydet ulkomaille olivat yhdistyksen perustamisen aikoihin olleet sotien vuoksi varsin pitkään poikki. Yhdistyksen puuhamiehet päättivät avata nuoren yhdistyksen ikkunat auki Eurooppaan. Vauras ja rauhan oloissa teollisuuttaan kehittänyt Ruotsi oli lähellä, eivätkä pakkoruotsi-käsitteen levittäjät olleet vielä aloittaneet myyräntyötään.

Vierailu Ruotsiin toteutettiin v. 1950. Matkan hinta uhkasi koitua kompastuskiveksi monille liiton jäsenille. Johtaja Lehtonen, joka oli hoitanut yhteydet Ruotsiin, tuli nytkin avuksi. Johtokunnan kokouksen pöytäkirjassa 12.5.1950 on maininta: "Sihteeri luovutti rahaston- hoitajalle johtaja Lehtosen lahjoittaman 100 000 markan suuruisen rahamäärän. Summa vastasi tuolloin valimon johtajan 10 kuukauden palkkaa! Siitä riitti matkastipendejä jaettavaksi. Matkaan halukkaita olisi ollut 54, mutta vain 44 voitiin ottaa mukaan.

Matka kesti peräti kahdeksan päivää ja vierailukohteina olivat Ruotsin huomattavimmat valimot. Matkan johtajana toiminut Tampereen osaston puheenjohtaja Evald Ahlroos luonnehti matkan vaikutelmia seuraavasti: "Ruotsalaiset valimot ovat osoittautuneet ainutlaatuisiksi koskipa se sitten tarkkuutta, laatua tai työtehoa. Meihin teki suuren vaikutuksen niiden korkea taso."

Valajien ja valumallin valmistajien koulutus Hervantaan

Suomen Metalliteollisuuden Keskusliitto, Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto, Suomen Valimotekninen Yhdistys ja Metallityöväen liitto lähettivät Ammattikasvatushallitukselle 25.10.1979 muistion, jossa mainittiin mm.: "Tampereen kaupunki, jonka ammattikoululla on voimakas metallilinja, mikä katsotaan erääksi myönteiseksi piirteeksi valimokoulutusosaston hoidolle, on valmis ja halukas osaltaan ottamaan valimo-osaston halutunlaisen kehittämisen hoitoonsa, samalla kun se tulee suunnitelmansa mukaan siirtämään ammattikoulunsa metalliosaston uusiin tiloihin Hervannan alueelle."

Lopuksi muistiossa esitettiin toivomus, että Ammattikasvatushallitus ryhtyisi kiireellisiin toimenpiteisiin esitetyn valimokoulutusprojektin nopean ratkaisun mahdollistamiseksi ja toteuttamiseksi. Tampereen Ammattioppilaitoksen Hervannan ammattioppilaitos, jossa toimivat valajan ja valumallin valmistajan opintosuunnat, valmistui vuonna 1986.

Valimoprofessuuri perustetaan

Yhdistyksen hallitus käsitteli kokouksessaan 5.2.1974 professori Sakari Heiskasen yhdistykselle lähettämää ehdotusta valimoprofessuurin perustamisesta Suomeen. Ajatusta kannatettiin.

Yhdistys lähetti 20.2.1974 Teknilliselle Korkeakoululle Otaniemeen kirjeen, jossa mainittiin mm. "Suomen Valimotekninen Yhdistys esittää kunnioittaen valimotekniikan prosessorinviran perustamista Teknilliseen Korkeakouluun tutkimustyön ja henkilöstön saannin jatkuvuuden turvaamiseksi". Hallitus valtuutti kokouksessaan 24.9.1974 yhdistyksen suunnitteluryhmän hoitamaan asiaa eteenpäin mm. professori Heiskasen kanssa. Suunnitteluryhmään kuuluivat yhdistyksen puheenjohtaja maisteri Erkki Värre sekä Gunnar Heikkilä ja Paavo Tennilä.

Suomen suurimmat valimo- ja metalliteollisuusyritykset sitoutuivat suorittamaan professuurin kustannukset viideksi vuodeksi. Lopullisen lahjoituskirjan luovuttivat Suomen metalliteollisuuden keskusliiton hallituksen puheenjohtaja Pekka Herlin ja Valimoiden toimialaryhmän puheenjohtaja, toimitusjohtaja Yrjö M. Lehtonen TKK:n rehtori Paul A. Vuorelle opetusministeri Pär Stenbäck'in läsnä ollessa 26.9.1979.

Yli-insinööri Krister Collan hoiti professorin virkaa väliaikaisesti, kunnes vakinainen professori Jouko J. Vuorinen astui virkaansa 1.8.1983. Professori Juhani Orkas astui valimotekniikan professorin virkaan 1.10.2002.

Yli-insinööri Krister Collan hoiti professorin virkaa väliaikaisesti, kunnes vakinainen professori Jouko J. Vuorinen astui virkaansa 1.8.1983. Professori Juhani Orkas astui valimotekniikan professorin virkaan 1.10.2002.

Valimomuseo perustetaan

Yhdistyksen kotimaan toimikunta piti kokouksen Karkkilassa 15.1.1986 ja selvitti lähtökohtia valimomuseon perustamiseen ja sijoittamiseen. Yhdistyksen hallitus kannatti kokouksessaan 12.2.1986 ajatusta sijoittaa museo Karkkilaan. Samalla nimettiin museotoimikunta, jonka puheenjohtajaksi tuli Antti Valonen Karkkilasta, Olavi Liesi Lahdesta ja Kaino Suuronen Tampereelta.

Tämän ryhmän toimesta koottiin kunnioitettava määrä esineistöä ja valokuvia, jotka sijoitettiin Högfors-Valimo Oy:n omistamaan entiseen tehtaan konttorirakennukseen. Vuonna 1987 perustettiin Suomen valimomuseosäätiö, jonka jäseninä ovat SVY, Karkkilan kaupunki ja Högfors-Valimo Oy. Museon avajaiset pidettiin 17.5.1989.

Valimoinstituutille toimitilat Tampereelle

Tampereen kaupunki teki merkittävän satsauksen rahoittaessaan 100%:sti valimotekniikan koulutuksen ja tutkimuksen tekemiseen Valimoinstituutille 1500 neliömetrin toimitilat Tampereelle. Uudet laboratorio- sekä opetus- ja tutkimustilat rakennettiin Hervannan ammattioppilaitoksen yhteyteen ja ne otettiin käyttöön 1997. Hankkeen avulla yhdistyy Tampereen teknillisen korkeakoulun, Tampereen ammattikorkeakoulun ja Hervannan ammattioppilaitoksen valimokoulutus saman katon alle, yhteisillä laitteilla ja välineillä.

Paavo Tennilä